Vihreää kultaa / Green Gold

Ahmed Al-Nawas ja Minna Henriksson

Tukkiniput, ääniteos 2023/2026

Joet ja järvet ovat olleet metsätalouden tärkeimmät kuljetusreitit. Tukinuitto Oulujoessa vilkastui 1870-luvulla höyrysahojen perustamisen myötä. Kesällä 1937 Oulujokea pitkin kulki peräti 1,7 miljoonaa uittotukkia. Uittaminen vaikeutui sodan jälkeen voimalaitosten rakentamisen vuoksi, ja maantie- ja rautatiekuljetukset yleistyivät. Oulujoessa uittaminen loppui vuonna 1982, ja Suomen viimeisimmässä uittojoessa Kemijoessa se päättyi 1991.

Samaan aikaan kun uitto hiipui Suomen vesistöissä, sitä alettiin romantisoida Suomi-filmeissä, iskelmämusiikissa, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Tukkijätkien vaaralliset työolosuhteet ja metsien rankat hakkuut, joiden jäljiltä metsiin jäi törröttämään vain kantoja, unohtuivat, kun hyvinvointia tuottavaa ”vihreää kultaa” valui jokia pitkin teollisuuden käyttöön. 

Vuodesta 2022 alkaen Metsähallitus ja useat metsäyhtiöt käynnistivät uudelleen tukkien nippu-uiton Saimaalla. Syynä on ollut suomalaisen puun lisääntyneet hakkuut EU:n asettaman venäläisen puun tuontikiellon myötä. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Lähi-idän konfliktit ovat synnyttäneet energiakriisin, mikä on nostanut puun maakuljetusten hintaa. 

Samaan aikaan puun tarve kasvoi, kun maailman suurin biotuotetehdas Kemissä aloitti toimintansa vuonna 2023. Se käyttää vuosittain noin 145 000 juna- ja rekkalastia puuta raaka-aineenaan.  

Uittoa on esitelty kustannustehokkaana ja ilmastoystävällisenä kuljetusmuotona. Suomi asetti tavoitteekseen olla hiilineutraali ja ensimmäinen fossiilivapaa yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Tämä oli aikana, jolloin Suomeen tuotiin vuosittain noin 10 miljoonaa kuutiometriä puuta Venäjältä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi on joutunut lisäämään hakkuita omalla alueellaan, ja Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. Nyt suomalaista metsää hakataan ennätyksellisesti ja ilmastotavoite karkaa käsistä. 

Mitä tämän hetken ja tulevaisuuden tukkilautta edustaa? Onnistuvatko kansallisromanttiset tarinat taas ohjaamaan huomiomme tukkijätkäkuvaston sankareihin ja metsänhakkuista saatavaan taloudelliseen hyötyyn nyt, kun hakkuut tehdään enimmäkseen koneilla ja yksityistämisen tuloksena yhteiset luonnonvarat eivät enää koidu kaikkien hyväksi?  

Teos on osa Muutoksen kulttuuri – Ihminen osana luonnon kudelmaa -työryhmän tapahtumasarjaa. Muutoksen kulttuuri on Elokapina Oulun aktiivien perustama työryhmä tuottamaan ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia kulttuuripääkaupunkivuoteen. Tapahtumat ovat osa virallista Oulu2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Tapahtumasarjan rahoittaa Koneen Säätiö.

Kiitos myös Järvi-Suomen Uittoyhdistys, Kuljetusliike Eskola Oy, Oulun Satama Oy, Herman Andersson Oy, R-Towing Oy.