Vihreää kultaa / Green Gold

Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson

Tukkiniput / Timber rafts, 2023/2026

(scroll down for English)

Joet ja järvet ovat olleet metsätalouden tärkeimmät kuljetusreitit. Tukinuitto Oulujoessa vilkastui 1870-luvulla höyrysahojen perustamisen myötä. Kesällä 1937 Oulujokea pitkin kulki peräti 1,7 miljoonaa uittotukkia. Uittaminen vaikeutui sodan jälkeen voimalaitosten rakentamisen vuoksi, ja maantie- ja rautatiekuljetukset yleistyivät. Oulujoessa uittaminen loppui vuonna 1982, ja Suomen viimeisimmässä uittojoessa Kemijoessa se päättyi 1991.

Samaan aikaan kun uitto hiipui Suomen vesistöissä, sitä alettiin romantisoida Suomi-filmeissä, iskelmämusiikissa, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Tukkijätkien vaaralliset työolosuhteet ja metsien rankat hakkuut, joiden jäljiltä metsiin jäi törröttämään vain kantoja, unohtuivat, kun hyvinvointia tuottavaa ”vihreää kultaa” valui jokia pitkin teollisuuden käyttöön. 

Vuodesta 2022 alkaen Metsähallitus ja useat metsäyhtiöt käynnistivät uudelleen tukkien nippu-uiton Saimaalla. Syynä on ollut suomalaisen puun lisääntyneet hakkuut EU:n asettaman venäläisen puun tuontikiellon myötä. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Lähi-idän konfliktit ovat synnyttäneet energiakriisin, mikä on nostanut puun maakuljetusten hintaa. 

Samaan aikaan puun tarve kasvoi, kun maailman suurin biotuotetehdas Kemissä aloitti toimintansa vuonna 2023. Se käyttää vuosittain noin 145 000 juna- ja rekkalastia puuta raaka-aineenaan.  

Uittoa on esitelty kustannustehokkaana ja ilmastoystävällisenä kuljetusmuotona. Suomi asetti tavoitteekseen olla hiilineutraali ja ensimmäinen fossiilivapaa yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Tämä oli aikana, jolloin Suomeen tuotiin vuosittain noin 10 miljoonaa kuutiometriä puuta Venäjältä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi on joutunut lisäämään hakkuita omalla alueellaan, ja Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. Nyt suomalaista metsää hakataan ennätyksellisesti ja ilmastotavoite karkaa käsistä. 

Mitä tämän hetken ja tulevaisuuden tukkilautta edustaa? Onnistuvatko kansallisromanttiset tarinat taas ohjaamaan huomiomme tukkijätkäkuvaston sankareihin ja metsänhakkuista saatavaan taloudelliseen hyötyyn nyt, kun hakkuut tehdään enimmäkseen koneilla ja yksityistämisen tuloksena yhteiset luonnonvarat eivät enää koidu kaikkien hyväksi?  

Teos on osa Muutoksen kulttuuri – Ihminen osana luonnon kudelmaa -työryhmän tapahtumasarjaa. Muutoksen kulttuuri on Elokapina Oulun aktiivien perustama työryhmä tuottamaan ympäristöaiheisia kulttuuritapahtumia kulttuuripääkaupunkivuoteen. Tapahtumat ovat osa virallista Oulu2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Tapahtumasarjan rahoittaa Koneen Säätiö.

Teoksen tukit ovat lainassa Oulun kaupungin Kestävän kehityksen keskukselta (KeKe). Ne on kaadettu rakentamisen tieltä Oulussa. Syyskuussa, jolloin teos poistetaan, tukeista sahataan pitkospuita.

Kiitos Oulun kaupungille tukkien lainasta. Kiitos myös Järvi-Suomen Uittoyhdistys, Kuljetusliike Eskola Oy, Oulun Satama Oy, Herman Andersson Oy, R-Towing Oy.

______________

Rivers and lakes have been the most important transportation routes for the forestry industry. Timber rafting on the Oulujoki River picked up in the 1870s with the establishment of steam-powered sawmills. In the summer of 1937, as many as 1.7 million logs were floated down the Oulujoki River. Timber rafting became more difficult after the Second World War due to the construction of power plants. Eventually, road and rail transport became more common. Timber rafting on the Oulujoki River ended in 1982, and on Finland’s last remaining timber-rafting river, Kemijoki, it ended in 1991.

At the same time as timber rafting started to fade from Finland’s waterways, it began to be romanticised in Finnish films, popular music, visual arts, and literature. The celebrated ‘green gold’ that brought prosperity to Finland in bygone days masked unsavoury realities such as the hazardous labour conditions endured by timber rafters, the ‘tukkijätkät‘, and the tragic destruction of forests set adrift in massive rafts, leaving nothing but stumps behind.

Starting in 2022, Metsähallitus, the Finnish forestry administration, and several forestry companies have resumed timber rafting on Lake Saimaa. This is due to increased logging of Finnish timber following the EU’s ban on Russian timber imports. In addition, Russia’s invasion of Ukraine and conflicts in the Middle East have triggered an energy crisis, which has driven up the cost of land transport for timber. 

At the same time, demand for wood increased when the world’s largest bioproduct mill began operations in Kemi in 2023. It uses approximately 145,000 train and truckloads of wood as raw material each year.  

Timber rafting has been re-introduced as an economic and ecological means of transport. Finland declared its aim to become carbon neutral and the first fossil-free society by 2035. All this while, Finland has been importing an annual total of about ten million cubic metres of timber from Russia. Since Russia’s attack on Ukraine, trade routes have been blocked, and Finnish industry has had to increase logging within its own territory. As a result, Finland’s carbon sink has collapsed.

What does the timber raft of today and tomorrow represent? Will national romanticism yet again distract us with the myth of the heroic log rafter and promises of forest-based wealth, even though the industry is now highly mechanised, society more privatised, and the profits shared by few?

This work is part of a series of events organised by the Muutoksen kulttuuri – Ihminen osana luonnon kudelmaa working group. Muutoksen kulttuuri is a working group founded by activists from Elokapina Oulu (Extinction Rebellion Oulu Group) to produce environmentally-themed cultural events for the European Capital of Culture year. The events are part of the official Oulu2026 European Capital of Culture program. The event series is funded by the Kone Foundation.

The logs used in the artwork are on loan from the City of Oulu’s Center for Sustainable Development (KeKe). They were cut down to make way for construction in Oulu. In September, when the artwork is taken down, the logs will be cut into duckboards.

Thank you to the City of Oulu for lending us the logs. Thank you also to Järvi-Suomen Uittoyhdistys, Kuljetusliike Eskola Oy, Oulun Satama Oy, Herman Andersson Oy, and R-Towing Oy.